BIISIRUNO

Milla sun täytyy muuttuu,
sun piti muuttaa maailmaa,
faija me ollaan nuoriso,
meijän elämästä suunta puuttuu,
jos annat mun ajaa mökkitien,
lupaan että musta suutari tulee.

Sekavaa 


                                                                                                                           Meri Kiikka
                                                                                                                           Runo arvostelu              
                                                                                                                           AI 3
                                                                                                                              
                                                                                                                            




Runoteoksen Itsekseen muuttuva on kirjoittanut Kristian Blomberg. Kustantajana toimii yleisenä tunnettu osuuskunta Poesia. Itsekseen muuttuva on Blombergin uusinta tuotantoa(2011).

Runot ovat hyvin monimuototisia ja niitä ei välttämättä erikseen tunnistaisi tavanomaiksi runoiksi. Tämä onkin 2000-luvun modernia runoutta. Runoissa ei ole tiukkaa rytmiä taikka yhteyttä toisiinsa, vaan ajatukset vellovat vapaasti aiheesta toiseen. Runo saattaa alkaa yhdellä ajatukseen, kesken lauseen siirtyen jo toiseen, päättyen kolmanteen jolla ei ole mitään sidosta lähtöajatukseen. Runot seuraavat tajunnan virtaa muodostaen mielenkiintoisia ajatuskuvioita. 

Runoissa ei ole minkään näköistä sointuisuutta, ne kuulostavat pikemminkin keskenjääneiltä ajatuksilta. Runoista ei voi huomata myöskään mitään erityista kliimaksi kohtaa. "Tauko." "Hiljaisuus." "(pieniä tekoja)" Sen sijaan graaffiset muodot rytmittävät runokokonaisuuden osia ja poikkeavat perinteisestä runokirjan rakenteesta. Kielikuvat korostuvat graaffisten kuvioiden ja moderninrunouden yhdistyessä.

"neliö

Jokainen puolesi ihailee itseään toisten avulla,

mutta mikä antaa eniten: se jota koskettaa, se joka on vastassa?

Kulmat unohtuvat. Niistä käsin ulkopuoli kyseenalaistaa,

tarkentaa pisteeseen jossa epäilys minuudesta herää."

Sanasto runoissa oli välillä hyvin tiedepainotteista ja viittasi teknologiaan. Osa runoista taas sisälsi voimakkaita luonto kuvaelmia, mistä taas huomaa että runoteoksen aiheet pomppivat mietteestä toiseen. Nimi Itsekseen muuttuva kuvaa hyvin runoteosta, koska ajatus ja rakenne muuttuvat kuin itsekseen. 

"mutta päivät ovat niin lyhyitä ja me niin pitkiä, lyömme päitämme niiden ovenkarmeihin yhä uudestaan"

Lukijalle jää tilaa muodostaa erilaisia tulkintoja runojen vapaasta muodosta ja moniskaalaisuudesta. Erilaiset tekstit rytmittyvät monimieliseksi ja mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Tämä runokokoelma kuvaa hyvin aikamme modernia runoutta ja herättää moninaisia assosiaatioita ja ajatuksia.

Minusta runoteos oli käytännössä sekava, eikä siitä oikeen saanut kiinni. Runojen luku ei ollut mielekästä, eikä mielenkiintoakaan löytynyt. Olisin toivonut yhtenäisempää eteenpäin viemistä, mutta oli tämä silti valaiseva lukukokemus.  

PROOSA ANALYYSI


Kreetta Onkelin Iloinen talo (1996) kertoo Tomperin perheen elämästä Luhangalla 15 vuoden ajan. Tämä kirja on Kreetta Onkelin esikoisteos. Kustantanut WSOY.

Iloinen talo on realistinen romaani eli se on tosi tapahtumista kertova kirja. Sen voi todeta romaaniksi, koska se on vain 148 sivua pitkä, tiivis katsaus Tomperin perheen elämästä 15 vuoden ajalta.

Kirjan päähenkilö on Ruut Tomperi. Hän on nuori ja hiljainen tyttö joka ei ota paljoakaan kantaa ympärillä tapahtuviin vääryyksiin. Hän on aina lohduttamassa alkoholisoitunutta äitiään ja ihailee isosiskoa, Birgeä, vaikka tämä onkin hyvin kapinallinen. Äiti juo taukoamatta ja on kokonaisuutena todellinen sekamelska. Jos hän ei ole kotona niin kaikki tietävät kyllä missä - baarissa tai jonkun kyläläisen miehen luota.

Kirjan miljöö on hyvin ankea. Luhanka on harmaa tylsä pikku kylä, jossa ei paljoa tapahdu. Siellä on vain tönöjä ja tavallinen baari. Isän kuoltua äiti ei ole pitänyt huolta talosta, eikä liioin itsestäkään. Pihakin on karmeassa kunnossa ja alkaa muistuttaa metsää. Luhangalle ei kukaan muuta, sinne vain synnytään.

Kirjan juoni on synkkä ja etenee aika tasaisesti. Synkkyyttä kuitenkin pehmentää yksinkertainen, lapsenomainen kirjoitustapa. Mummi ei pidä isästä ja yhtäkkiä isä kuolee. Äiti masentuu ja alkaa ryypätä ja naida kaikki kylän miehiä. Lapset Ruut ja Birge hoitavat äitiä ja itseään. Tämä vaihe voisi olla kirjan kliimaksi. Myöhemmin Birge menee lukioon ja menestyy siellä hyvin, ihan niinkuin äitikin. Birge muuttaa Jyväskylään, kerrostaloon. Ruut jää yksin hoitamaan äitiään ja alkaa lintsata koulusta. Pian mummi kuolee ja myöhemmin myös pappa. Ruut kasvaa vanhemmaksi ja saa auton. Äiti alkaa seurustella ja muuttaa pois. Ruut jää yksin taloon. Koko kirja kertoo käytännössä Tomperin perheenjäsenten elämänvaiheista.

Kirjassa on minä-kertoja eli Ruut. Kaikki mitä tapahtuu on kerrottu yksinkertaisesti ja lyhyin lausein Ruutin näkökulmasta. Ruutin ajatukset tulevat myös hyvin esille, sillä hän ei suullisesti ota paljoakaan kantaa tapahtumiin. Tapahtumat etenevät hyvin nopeasti, sillä 15 vuotta on saatu mahtumaan 148 sivuiseen kirjaan. Tarina pysähtyy aina johonkin kohtaan tai tapahtumaan ja hyppää sitten muutamia vuosia eteenpäin. Kirjan motiivi voisi olla alkoholi sillä se vie tarinaa koko ajan eteenpäin.

Kirjan teema voisi olla selviytyminen ja aikuistuminen. Sillä niin Ruut kuin Birgekin saavat kestää ankaran lapsuuden, mutta taistelevat silti koko ajan eteenpäin ja lopulta aikuistuvat ja itsenäistyvät. Kirja saa ihmiset ajattelemaan, koska sen tapahtumat ovat tosia. Tyyliltään kirja oli tarkoituksella kirjoitettu yksinkertaisesti ja ytimekkäin, virkkein. Se oli tehty niin jotta lapsen näkökulma tulisi hyvin esiin ja niin siitä saatiin todentuntuisempi.

Anagrammi omasta nimestä

Meri Kiikka

Arki Meikki