Sekavaa 


                                                                                                                           Meri Kiikka
                                                                                                                           Runo arvostelu              
                                                                                                                           AI 3
                                                                                                                              
                                                                                                                            




Runoteoksen Itsekseen muuttuva on kirjoittanut Kristian Blomberg. Kustantajana toimii yleisenä tunnettu osuuskunta Poesia. Itsekseen muuttuva on Blombergin uusinta tuotantoa(2011).

Runot ovat hyvin monimuototisia ja niitä ei välttämättä erikseen tunnistaisi tavanomaiksi runoiksi. Tämä onkin 2000-luvun modernia runoutta. Runoissa ei ole tiukkaa rytmiä taikka yhteyttä toisiinsa, vaan ajatukset vellovat vapaasti aiheesta toiseen. Runo saattaa alkaa yhdellä ajatukseen, kesken lauseen siirtyen jo toiseen, päättyen kolmanteen jolla ei ole mitään sidosta lähtöajatukseen. Runot seuraavat tajunnan virtaa muodostaen mielenkiintoisia ajatuskuvioita. 

Runoissa ei ole minkään näköistä sointuisuutta, ne kuulostavat pikemminkin keskenjääneiltä ajatuksilta. Runoista ei voi huomata myöskään mitään erityista kliimaksi kohtaa. "Tauko." "Hiljaisuus." "(pieniä tekoja)" Sen sijaan graaffiset muodot rytmittävät runokokonaisuuden osia ja poikkeavat perinteisestä runokirjan rakenteesta. Kielikuvat korostuvat graaffisten kuvioiden ja moderninrunouden yhdistyessä.

"neliö

Jokainen puolesi ihailee itseään toisten avulla,

mutta mikä antaa eniten: se jota koskettaa, se joka on vastassa?

Kulmat unohtuvat. Niistä käsin ulkopuoli kyseenalaistaa,

tarkentaa pisteeseen jossa epäilys minuudesta herää."

Sanasto runoissa oli välillä hyvin tiedepainotteista ja viittasi teknologiaan. Osa runoista taas sisälsi voimakkaita luonto kuvaelmia, mistä taas huomaa että runoteoksen aiheet pomppivat mietteestä toiseen. Nimi Itsekseen muuttuva kuvaa hyvin runoteosta, koska ajatus ja rakenne muuttuvat kuin itsekseen. 

"mutta päivät ovat niin lyhyitä ja me niin pitkiä, lyömme päitämme niiden ovenkarmeihin yhä uudestaan"

Lukijalle jää tilaa muodostaa erilaisia tulkintoja runojen vapaasta muodosta ja moniskaalaisuudesta. Erilaiset tekstit rytmittyvät monimieliseksi ja mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Tämä runokokoelma kuvaa hyvin aikamme modernia runoutta ja herättää moninaisia assosiaatioita ja ajatuksia.

Minusta runoteos oli käytännössä sekava, eikä siitä oikeen saanut kiinni. Runojen luku ei ollut mielekästä, eikä mielenkiintoakaan löytynyt. Olisin toivonut yhtenäisempää eteenpäin viemistä, mutta oli tämä silti valaiseva lukukokemus.